Pidä sato: kymmenen menetelmää ja mitä kukin maksaa

Se on happamuus, jonka alapuolella Clostridium botulinum ei voi kasvaa ja tuottaa myrkkyään. Ruoat, jotka ovat luonnostaan ​​niin happamia – useimmat hedelmät ja vihannekset, kun ne on happamoitettu testatulla reseptillä – voidaan käsitellä kiehuvassa vesihauteessa. Ruoat, jotka eivät ole - vihannekset, liha, kala - tarvitsevat painesäiliötä, koska kiehuva vesi ei voi nostaa purkkia yli 100 °C:n ja botuliiniitiöt selviävät siitä. Linja on hyödyllisin yksittäinen fakta tässä koko aiheesta, ja useimmat näiden sivujen turvallisuussäännöt ovat olemassa, jotta ruoka pysyy sen oikealla puolella.

Ei, ja tämä on tosiasia, joka järjestää kaiken muun. Pakastaminen lukitsee veden jääksi ja pysäyttää kasvun, mutta organismit ovat edelleen siellä ja alkavat uudelleen heti, kun ruoka sulaa. Pakastin on taukopainike, ei sterilointilaite, minkä vuoksi sulatettua ruokaa käsitellään kuten tuoretta ruokaa kellon ollessa jo käynnissä – ja miksi kaikki raakana syötävä tarvitsee edelleen käsittelyn (yleensä pakastaminen julkaistuun lukuun), joka käsittelee loiset ennen kuin se on "raaka".

Kolme asiaa yhdessä: hedelmässä jo oleva happo, tarpeeksi sokeria sitomaan vettä niin, ettei siinä voi kasvaa mitään, ja keitetty, suljettu purkki. Hillona myytävän hillon koostumussäännöt on asetettu EU:n lainsäädännössä – noin 60 % liukenevia kiintoaineita vakiomääritelmän mukaan – mutta kotisäilykkeen ei tarvitse täyttää tätä lukua ollakseen turvallista, vain ollakseen paksu, jähmettynyt ja syötävä. Vaaratilanne on päinvastainen: leikkaa sokeri alas ja kutsuu sitä hilloksi samalla kun käsitellään samalla tavalla.

Vain runsaasti happamia ruokia: useimmat hedelmät, tomaatit, joihin on lisätty happoa, ja vihannekset, jotka on tehty happamaksi testatulla peittausreseptillä. Kaikki vähähappoinen – vihreät pavut, punajuuret, porkkanat, liha, kala – tarvitsee painesäiliön, ja useat näillä sivuilla mainitut ruoat (erityisesti kalat) ovat vähiten anteeksi antavia asioita, joita kukaan koskaan laittaa sellaiseen. Jokaisella ruokasivulla kerrotaan, millä puolella viivaa ruoka on.

Riippuu täysin menetelmästä, ja rehellinen vastaus on aina mieluummin vaihteluväli kuin päivämäärä: pakasteruoka on turvallista loputtomiin tasaisessa −18 °C:ssa, mutta menettää laatuaan aikataulussa, käymispurkki säilyy puoli vuotta ja kauemminkin suolavedessä kylmässä ja oikein käsitelty runsashappoinen purkki säilyy parhaalla laadulla pimeässä noin vuoden. Merkki pilaantumisesta päihittää jokaisen päivämäärän: kupullinen kansi, suhina avattaessa, sumu tai väärä haju – purkki menee, mitä kalenteri sanoo.